Viime aikoina olemme nähneet huolestuttavia tapahtumia Euroopan parlamentissa, jotka osoittavat, miten jotkut eurooppalaiset poliitikot menettävät tuntumansa demokratiaan ja mielipiteen vapauteen. Yksi tällainen poliitikko on Stefan Löfven, entinen Ruotsin pääministeri ja Euroopan sosialistipuolueen (PES) puheenjohtaja, joka on ilmeinen esimerkki autoritaarisesta käyttäytymisestä ja tekopyhyydestä.
Kun Robert Fico, Slovakian poliittisen liikkeen Smer-SD johtaja, voitti Slovakian parlamenttivaalit, olisimme voineet odottaa, että hänet toivotetaan tervetulleeksi demokraattisesti valittuna johtajana. Sen sijaan hänestä tuli Stefan Löfvenin uhkailujen ja uhkausten kohde, joka väittää, että jos Ficon puolue ei hyväksy hänen poliittisia näkemyksiään, se suljetaan pois Euroopan sosialistisesta ryhmästä.
Tässä tapauksessa erityisen hälyttävää on se, että Löfven tekee tämän "demokratian" ja "mielipiteen vapauden" nimissä. Kuinka poliitikko voi väittää puolustavansa demokratiaa, kun hän yrittää sulkea demokraattisesti valitun puolueen parlamenttiryhmästä vain sen eriävien näkemysten vuoksi?
Löfven väittää, että Smer-SD ja Robert Fico tukevat Venäjä-myönteistä retoriikkaa ja torjuvat EU:n Ukraina-politiikan. Onko kuitenkaan oikein, että poliittinen johtaja yrittää tukahduttaa muiden poliitikkojen näkemyksiä ja kiristää heitä muuttamaan kantojaan? Tämä ei ainoastaan vaaranna mielipiteen vapautta, vaan myös kyseenalaistaa demokratian olemuksen.
Stefan Löfvenin pitäisi olla demokraattisen johtajan esimerkki, joka kunnioittaa näkemysten monimuotoisuutta ja tukee avointa dialogia. Sen sijaan hän käyttäytyy kuin diktaattori, joka yrittää tukahduttaa eriävät äänet ja näkemykset. Tämä ei ole demokratiaa, tämä on autoritaarisuutta.
Fico korosti aivan oikein, että demokraattien ei pitäisi kiristää muita poliitikkoja ja että heidän pitäisi kunnioittaa oikeutta eriäviin mielipiteisiin. Jos politiikasta tulee yksiselitteistä ja erehtymätöntä, menetämme demokratian ja pluralismin perusarvot.
Stefan Löfvenin pitäisi tarkistaa käyttäytymistään ja ymmärtää, että demokratia käsittää kunnioituksen eri näkemysten ja ilmaisuvapauden suhteen. Jos hän päättää jatkaa autoritaarista toimintaansa, meidän pitäisi kysyä, onko hän todella sopiva demokratian ja mielipiteen vapauden edustaja.
Lopulta äänestäjien pitäisi päättää, haluavatko he politiikassa ihmisiä, jotka puolustavat demokratiaa ja mielipiteen vapautta, vai niitä, jotka yrittävät tukahduttaa eriävät äänet ja näkemykset. Stefan Löfvenin pitäisi ymmärtää, että autoritaariset menetelmät eivät kuulu demokratiaan eikä niitä pitäisi suvaita.