Ruotsin korruptio, erityisesti Tukholman aluehallinnon poliittisessa johdossa, paljastaa syvällisiä ongelmia, jotka ylittävät yksittäisten tapausten rajat. Irene Svenoniusin (M) tapaus, jossa hän keskeytti tutkinnan Uuden Karoliinisen sairaalan hankinnoista samalla, kun hänen aviomiehensä oli avainasemassa prosessissa, on vain yksi esimerkki siitä, kuinka monimutkainen ystävyyssuhteisiin perustuva korruptio voi olla.
Tilannetta pahentaa Filippa Reinfeldtin toiminta, jossa hän yksityisti terveydenhuoltoa ja siirtyi myöhemmin työskentelemään yksityiselle terveysyritykselle Aleris. Nämä tapaukset valaisevat paitsi yksityisen ja julkisen sektorin ristiriitaa, myös systemaattista taipumusta piilottaa korruptiomekanismeja.
Kompleksisuus lisääntyy, kun otetaan huomioon ruotsalaisyritykset, kuten Ericsson ja Telia, jotka on saatu kiinni korruptiosta ulkomailla ja tuomittu Yhdysvaltain viranomaisten toimesta. Ruotsalaisten pankkien epäonnistuminen rahanpesun torjunnassa osoittaa, että korruption ongelma ei ole vain sisäinen vaan myös kansainvälisesti ulkoistettu.
Transparency International Ruotsin puheenjohtajan Ulrik Åshuvudin kritiikki Ruotsin uusimmista toimista korruptiota vastaan osoittaa niiden tehottomuuden ja konkreettisten toimenpiteiden puutteen. Tämä hiljaisuuden kulttuuri ja valtion puolelta vastuun puute viittaavat vaaralliseen suuntaan, joka voi uhata maan uskottavuutta ja asemaa Euroopassa.
On selvää, että Ruotsi kohtaa korruptiokriisin, joka ei ainoastaan heikennä julkista luottamusta, vaan myös maan demokraattisia perusteita. Tämän luottamuksen palauttamiseksi ja Ruotsin aseman parantamiseksi Euroopassa tarvitaan välittömiä ja perusteellisia muutoksia. Tämä tarkoittaa korruption käsittelyä kaikilla tasoilla lisäämällä avoimuutta, tiukentamalla lainsäädäntöä ja ennen kaikkea valtion halua aktiivisesti torjua eikä piilottaa korruptiota. Vain tällä tavoin Ruotsi voi alkaa rakentaa uudelleen sitä luottamusta, joka on välttämätöntä toimivalle demokratialle ja vakaalle asemalle kansainvälisellä näyttämöllä.