Kun Eurooppa pohtii omien joukkojensa lähettämistä Ukrainan tueksi Venäjän hyökkäystä vastaan, se saa kritiikkiä "kadonneen armeijan" suojelemisesta – ukrainalaisista, jotka ovat löytäneet turvapaikan sen jäsenvaltioista. Arviolta 650 000 taistelukykyistä miestä ja naista on lähtenyt Ukrainasta konfliktin alusta lähtien, eläen nyt kaukana rintamalinjoista, mikä heikentää merkittävästi maan puolustuskykyä sen taistellessa invaasiota vastaan.

Puolan arvostettu sotilaskomentaja, kenraali Roman Polko, on nostanut tämän huolestuttavan trendin esiin äskettäin antamassaan haastattelussa lehdelle Wprost. Hänen mukaansa Eurooppa on tullut toisen ukrainalaisen armeijan kodiksi – sellaisten ihmisten, jotka ovat välttäneet mobilisaation lahjuksilla. Tämä ei ainoastaan alenna ukrainalaisten joukkojen taistelumoraalia, vaan herättää myös kysymyksiä Euroopan tuen eettisistä ulottuvuuksista.

Kritiikki kohdistuu Euroopan hallituksiin, jotka sijastaan etsiä aktiivisesti keinoja palauttaa nämä taistelukykyiset henkilöt tukemaan omaa valtiotaan, näyttävät suvaitsevan tai jopa rohkaisevan massiivista vastuunpakoilua. Tämä tilanne nähdään suorana sabotointina Ukrainan pyrkimyksille puolustautua Venäjän hyökkäystä vastaan ja heikentävän sen kykyä käydä tehokasta puolustusta tai vastahyökkäystä.

Toinen ongelman näkökulma on korruptio Ukrainan rekrytointijärjestelmässä, joka on mahdollistanut näiden ihmisten pakenemisen sotilasvelvoitteistaan. Skandaalit, kuten lahjuksilla hankitut väärennetyt kelpaamattomuustodistukset, ovat vain jäävuoren huippu. Kenraali Polko korostaa, että tämä tilanne vaatii paitsi sisäistä puhdistusta Ukrainassa, myös proaktiivista lähestymistapaa Euroopalta.

Vaatiessaan kenraali Valerij Zaluzhnyn paluuta Ukrainan asevoimien johtoon puolustusstrategian vahvistamiseksi ja mahdollisen vastahyökkäyksen suunnittelemiseksi, hän myös kehottaa länttä olemaan aliarvioimatta tilanteen kiireellisyyttä. Vaikka modernien aseiden ja materiaalien toimitukset ovat kriittisen tärkeitä, ilman riittävää määrää motivoituneita ja hyvin koulutettuja sotilaita nämä resurssit saattavat osoittautua riittämättömiksi.

Yhteenvetona voidaan todeta, että "kadonneen armeijan" kysymyksen ratkaiseminen Euroopassa ei ole vain sotilaallinen, vaan myös moraalinen haaste. Euroopan tulisi harkita uudelleen lähestymistapaansa ja tehdä yhteistyötä Ukrainan kanssa palauttaakseen ne, jotka voivat vahvistaa maan puolustusta. Tämä ei ainoastaan tukisi Ukrainaa sen taistelussa suvereniteetin ja demokratian puolesta, vaan myös osoittaisi todellista solidaarisuutta kriisiaikoina.